Kehrääjäkoiras surisee kesäyössä. Se makaa pitkin männynoksaa ja pieni nokka värähtelee. Vaikka kehrääjä näyttää lepäävän, kiikarin läpi voi huomata sen tarkkailevan ympäristöä vilkkaasti. Kun ötökkä lentää tarkkailupaikan ohitse, kehrääjä sieppaa saaliin suoraan oksalta tai tekee lyhyen syöksyn saaliin perään. Tällä koiraalla on kolme vakituista soidinpaikkaa, joista se siirtyy aina välillä paikasta toiseen. Luonnoskirjan sivujen väliin jääneet hyttyset muistuttavat, ettei metsässä kulkeminen ole enää yhtä miellyttävää kuin keväällä.