Kun optimisti ja pessimisti kohtasivat, öljyväri
Ajellessani kotiin hammaslääkäriltä ajattelen, että voisin piristää mieltäni käymällä katselemassa saaristoluontoa. Sillalle saapuessani huomaan heti jäällä isoja lintuja – ainakin kaksi merikotkaa sekä varislintuja. Oletan niiden syövän jäälle jätettyjä roskakaloja. Linnut liikkuvat yllättävän lähellä avantoa ja ihmettelen kalastajan uskaltautumista jäälle jäin alkutalvesta. Haen kaukoputken ja luonnoskirjan; petolinnut syövätkin metsäkaurista, joka on tippunut heikkoihin jäihin. Useampi korppi käy ruokailemassa paikalla, joten voin luonnostella lintuja hämärän saapumiseen asti. Eräs koiras innostuu esittämään soidinta kävellen naaraan ympäri kronkkuen; naaras ei näytä kiinnostuvan juurikaan esityksestä. Saaristokorppien seuraan pääsee myös täällä.

När optimisten och pessimisten träffades, olja
På väg hem efter ett tandläkarbesök beslutar jag mig för att åka via en bro och se på skärgården. Väl framme ser jag stora fåglar på isen – åtminstone två havsörnar samt kråkfåglar. Förvånande är att de rör sig så nära en vak – skulle en nätfiskare ha vågat sig dit redan nu på förvintern och lämnat skräpfisk på isen? Jag återvänder med tubkikaren och skissböcker och upptäcker att det är ett rådjur som gått igenom isen, rovfåglarna äter det som finns kvar. Flera korpar kommer och går, jag skissar fåglarna tills det skymmer. En korphane spelar för en hona – han promenerar runt henne samtidigt som han kraxar svagt. Honan verkar inte bry sig desto mer om hela härligheten. Mera korpar.