Kenneth Rosenlund
| Esittely | Luonnokset | Maalaukset | Myynti |
Keväällä pääsen teerikojuihin usean vuoden tauon jälkeen. Suolla on vielä paljon lunta, kun hiihdän kojulle huhtikuisen aamun hämärässä. Tähdet ovat sammumassa ja itäinen taivas valkenee saapuessani kojulle. Kun siirrän tavaroita pulkasta kojuun, huomaan tumman hahmon lähestyvän suomäntyjen lomassa. Mieleen nousevat Pohjanmaan viimeaikaiset susihavainnot. Tarkkailen hahmoa ja tunnistan sen tavan liikkua. Ukkometso on vallannut teerien soidinpaikan. Livahdan kojuun ja pääsen seuraamaan metsoa reilun tunnin ajan. Teeriä ei näy missään, mutta metson luonnosteleminen kuuraisessa suomaisemassa on elämys. Seuraavat pari aamua seuraamme teerien kalliosoidinta. Ensimmäiset kunnolliset kevätsateet saapuvat ja kalliosyvänne, missä piilokoju sijaitsee, täyttyy vedestä. Olen valmistautunut pakkaskeliin, joten nahkasaappaisiin valuu raikasta vettä. Teerillä on kuitenkin tunnelma katossa, vaikka taivas on harmaa ja kukot kahlaavat lumisohjossa. Aina kun piilokojun ulkopuolella tapahtuu, kylmyys ei tunnu yhtä pahalta. Saan tehtyä teeristä useita luonnoksia, joista yksi päätyy isoon öljyvärimaalaukseen. Maalauksessa pilkahtaa aurinkokin.
Under de två följande morgnarna håller vi till vid en orrspelsplats på berghällarna. De första ordentliga vårregnen anländer och fördjupningen under gömslet fylls snart med ett par decimeter smältvatten. Jag har berett mig på köldgrader, så snart strömmar det friska vattnet in i läderstövlarna. Men hos orrarna är stämningen på topp fast vädret är grått och de vadar i snöslask. Lyckligtvis fryser man aldrig speciellt mycket när det händer utanför gömslet. Jag får flera skisser gjorda, varav den ena hamnar på en stor oljemålning. I målningen tittar t.o.m. solen fram.
|