Kevättä ilmassa, akvarelli
Lämmin kevätpäivä hallitsee Yttermarkin Eiden maisemia. Pyypillin vihellys houkuttelee komean pyykoiraan aivan käden ulottuville. Lintu pyörii suorastaan liian lähellä autoa, joten kaukoputki tuntuu olevan enemmän haitaksi. Lintuja matkiessani ole huomannut ennenkin, että tauot ovat yhtä tärkeitä kuin itse ääntely. Sopivasti kestävän hiljaisuuden aikana uteliaan linnun kiinnostus pysyy elossa. Tällä kerralla temput toimivat. Tilanteen rauhoittuessa pyy kiipeää varovasti pajupensaisiin, joiden latvoihin päästyään se alkaa syödä pajunkissoja. Vastavalossa näen miten pyykoiras valitsee isoimpia, keltaisimpia kissoja, posket täynnä siitepölyä. Hetkeä myöhemmin näkymän täyttää kiireinen autoilija, eikä lintu ole enää mallina.

Vår i luften, akvarell
Ute och kör på Eide i Yttermark en varm vårdag. Med hjälp av järppipan får jag en vacker tupp att komma helt nära. Det korta avståndet gör tubkikaren så gott som obrukbar. Återigen märks det hur väsentliga pauserna är när man lockar på fåglar. Tystnaden mellan visslingarna håller fågelns nyfikenhet levande. Jag låter järpen lugna ner sig en aning, och snart klättrar han försiktigt upp i ett videbuskage och börjar stoppa i sig videkissar. I motljuset syns det hur han väljer de största, gulaste blommorna så pollenet dammar. Ett ögonblick senare susar en bil förbi och fågeln är uppslukad av skogen.